Huhtikuussa 2014 tehtiin ilmastonsuojelun historiaa. Kanadan suurimman osavaltion Ontarion viimeinen jäljellä oleva hiilivoimala poltti viimeisen hiilieränsä kokonaista vuotta suunniteltua aikaisemmin. Samalla Ontariosta tuli ensimmäinen laaja alue koko Pohjois-Amerikassa, jossa hiilen poltto saatiin kokonaan lopetettua. Jos tämä 13,4 miljoonan asukkaan varakas ja teollistunut osavaltio olisi itsenäinen valtio, se olisi myös ensimmäinen hiilestä kokonaan luopunut teollisuusmaa koko maailmassa. Kaikki tämä tehtiin ilman sähkön hinnan mainittavia korotuksia ja pääosin ilman vuosikausien tukiautomaatteja, eikä teollisuuttakaan tarvinnut ajaa alas tai ulos.

Vielä vuonna 2003 neljännes Ontarion käyttämästä sähköstä tuli kivihiilestä. Nyt, reilu kymmenen vuotta myöhemmin, sen lainsäädäntöelimissä kaavaillaan lakia, joka tekisi hiilen poltosta pysyvästi laitonta. Muutos oli suorastaan häkellyttävän nopea, varsinkin jos sitä vertaa julkisuudessa ilmastotyön esikuviksi nostettujen Tanskan ja Saksan suunnitelmiin. Nämä maat aikovat lopettaa hiilen käytön ehkä joskus vuosien 2030 ja 2050 välillä, jos hiilestä luopuminen ei aiheuta liian suuria ongelmia.

Ilmasto- ja energiapolitiikasta käytävässä keskustelussa Ontarion saavutuksia ei kuitenkaan mainita. Ympäristöjärjestöt eivät käytä sitä esimerkkinä, eivätkä tietääksemme ole edes maininneet tapahtuneesta. Vihreät poliitikot eivät kehota meitä seuraamaan Ontarion viitoittamalla tiellä. Epäilemme, että syy näin hämmästyttävästä onnistumisesta vaikenemiseen on raadollinen: Ontario tuottaa yli puolet sähköstään ydinvoimalla ja on lisännyt ydinsähkön tuotantoa vuodesta 2003 yli 25 prosenttia. Ilmastopalo oli sammutettu aivan väärin.

Ontario ei ole ainoa esimerkki ydinvoiman kyvyistä torjua ilmastonmuutosta. Kaksi kolmasosaa ilmastonmuutosta kiihdyttävistä hiilidioksidipäästöistä syntyy energiantuotannossa, ja tähän mennessä energiantuotantoa on puhdistettu kaikkein tehokkaimmin ydinvoimalla. Keskustelussa tästä tosiasiasta kuitenkin yleensä vaietaan.

Ilmastokriisin torjunta on toistaiseksi epäonnistunut surkeasti, ja onnistuminen edellyttää nyt kaikkien keinojen tehokasta käyttöä. Seuraavilla sivuilla tulemme selvittämään, miten esimerkiksi hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tutkimusten perusteella vain uusiutuviin ja energiansäästöön keskittyvät strategiat ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi vaikuttavat lähinnä vaaralliselta uhkapeliltä. Kirjamme paljastaa myös, miten sekä ydinvoiman kykyä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä että sen haittapuolia on systemaattisesti ja vähintään osin tietoisesti vääristelty. Lopuksi ehdotamme, mitä asialle voi vielä tehdä.

Kumpikin kirjan kirjoittaneista on selvittänyt aihetta itsenäisesti useita vuosia, ja kirja on tiivistetty yhteenveto tutkimustemme tuloksista. Olemme poliittisesti ja taloudellisesti sitoutumattomia, ja tavoitteemme on tuoda keskusteluun sellaisia näkökulmia, joista suuri yleisö ja monet asiantuntijatkin ovat kokemuksemme mukaan vähemmän tietoisia. Uskomme, että toimivaa ilmasto- ja energiapolitiikkaa saadaan aikaan vain, jos eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia voidaan verrata harkiten toisiinsa.

Tekstistämme voi saada kuvan, että suhtaudumme vihamielisesti uusiutuviin energianlähteisiin, energiansäästöön tai ympäristöjärjestöihin. Tämä ei pidä paikkaansa. Pidämme niin uusiutuvia kuin energiansäästöäkin välttämättöminä osaratkaisuina ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja paremman maailman rakentamiseksi. Arvostamme myös ympäristöjärjestöjen työtä monessa muussa asiassa, vaikka uskommekin, että ne ovat erehtyneet sekä ydinvoiman että uusiutuvien realiteettien suhteen.

Uskomme myös, että nykyinen, poikkeuksellisen kritiikitön suhtautuminen uusiutuviin energianlähteisiin tulee jatkuessaan vain haittaamaan niiden lisäämistä. Uusiutuviin ja energiansäästöön liittyy todellisia ongelmia, ja niistä vaikeneminen tai niiden vähättely on omiaan vaikeuttamaan ongelmien ratkaisua ja nakertamaan ihmisten luottamusta. Sama pätee ympäristöjärjestöihin: niiden harjoittama tilastovääristely on omiaan murentamaan järjestöjen uskottavuutta. Ratkaisu ei kuitenkaan ole vääristelystä vaikeneminen, vaan sen lopettaminen.

Meillä ei ole minkäänlaista monopolia totuuteen, ja voimme olla väärässä. Olemme siis valmiita korjaamaan mitä tahansa väitteitä tai johtopäätöksiä, jos kuulemme parempia perusteluja. Ota siis rohkeasti yhteyttä ja kerro, missä asioissa olemme mielestäsi väärässä, tai mitkä johtopäätökset kaipaavat korjausta.