Miksi kuvitellaan, että biovoimaloiden polttoaine tulisi Suomesta?

Erityisesti ydinvoiman kotimaiset kriitikot ovat toistuvasti vedonneet julkisessa keskustelussa niinsanottujen uusien energialähteiden kotimaisuuteen, työllisyysvaikutuksiin ja vuotuisen 8,5 miljardin euron ulkomaille valuvan energialaskun vähentämiseen.

Jokaisessa ydinvoimattomassa energiaehdotuksessa suurin vetovastuu etenkin lyhyellä tähtäimellä jäisi biomassaa polttaville voimaloille. Tähän saakka keskustelussa ei kuitenkaan ole juurikaan sivuttu yhtä epämiellyttävää kysymystä: mikä takaa, että biomassaa ei raahata poltettavaksi Suomeen maista, joissa se kasvaa nopeammin tai joissa sen kasvattamisen ja korjuun ympäristövaikutusten valvonta on löyhempää?

Merirahti on halpaa; valitettavasti myös suuri osa suunnitellusta bioenergiantuotannosta sijaitsee meren läheisyydessä. Esimerkiksi Helsinkiin kaavailtuihin biovoimaloihin polttoaine melko luultavasti laivattaisiin joka tapauksessa.

Ja jos polttoaine laivataan, suomalaisen biomassan on kilpailtava lämpimissä maissa nopeasti kasvavan biomassan kanssa. Tätä kisaa suomalainen ei mitenkään välttämättä voita.

Kirjoitimme maaliskuussa 2015 julkaistun pamflettimme sivulla 24 näin:

”…suomalaisen metsäbioenergian kilpailukyky ei välttämättä kestä kovin raskasta [kestävyyssertifiointiin liittyvää] byrokratiaa. … Ja jos sellua kannattaa tuoda Etelä-Amerikasta Suomeen jalostettavaksi, onko aivan varmaa, että tänne ei kannata rahdata myös pellettejä poltettavaksi? Olisi ironista mutta ei yllättävää, jos kotimaisuudella markkinoituihin biovoimaloihin syötettäisiin tulevaisuudessa merten takaa tuotua puuta.”

Ennusteestamme tuli totta nopeammin kuin arvasimmekaan, jo ennen kuin biomassan kestävyyskriteerejä edes on ryhdytty toteuttamaan. Tänään, 6. lokakuuta 2015, Turun Sanomat uutisoi:

”Naantaliin rakenteilla olevaan monipolttoainelaitokseen joudutaan tuomaan runsaasti biopolttoainetta laivalla ulkomailta. Lähialueen metsistä ei ole saatavissa tarpeeksi metsähaketta siinä vaiheessa, kun voimalan biopolttoaineen osuus nostetaan 70 prosenttiin.

Käynnissä olevat biopolttoaineiden hankintaneuvottelut ovat varmistaneet, että laitoksen lähialueilta on saatavissa voimalan käytön alkuvaiheessa tarvittava 40 prosentin osuus biopolttoaineesta. Loppuosuus on kivihiiltä. Kivihiilen osuutta on tarkoitus kuitenkin pienentää, mikä merkitsee sitä, että noin 30 prosenttia biopolttoaineesta on tuotava myöhemmässä vaiheessa Naantaliin laivoilla.

– Olemme tehneet markkinaselvityksen ulkomaisesta biopolttoaineesta ja näyttää siltä, että sitä kannattaa ottaa, laitosta rakennuttavan Turun Seudun Energiantuotannon toimitusjohtaja Tapani Bastman kertoo.”

Mainokset

Uhkapeli ilmastolla suksee myös Ranskassa!

(Erinäisten sattumusten jälkeen löysimme viimein tuoreeltaan kesäkuussa kirjoitetun mutta sitten kateisiin joutuneen raportin Ranskan-reissustamme.)

Saimme Lauri Murasen aktiivisuuden ansiosta loistavan tilaisuuden esitellä Uhkapeli ilmastolla-kirjan englanninkielistä versiota Pariisissa kesäkuun loppupuolella. Esittelypaikkana toimi European Nuclear Young Generation Forum-konferenssi, joka keskittyi ydinenergian mahdollisuuksiin ympäristöongelmien ja erityisesti ilmastonmuutoksen helpottamisessa.

Pidimme tilaisuudessa lyhyen esityksen kirjan teemoista ja jaoimme 250 kappaletta englanninkielisiä raakaversioita, jotka menivätkin kuin kuumille kiville – jopa kirjan epävirallisissa julkaisubileissä shamppanjaan kostunut kappale kelpasi. Avoimuuden nimissä haluamme tässä kohdassa tuoda ilmi, että sekä matka että jaetut kirjat rahoitettiin etupäässä Energiateollisuuden tuella. Kirjan tekstiin tai sanomisiimme tällä ei kuitenkaan ole ollut eikä tule olemaan mitään vaikutusta, eikä ”rahoittajalta” tullut minkäänlaisia toiveita tai vaatimuksia mihinkään suuntaan. (Selvyyden vuoksi: originaalin kirjoittamiseen ja julkaisuun saatiin tukea vain rahastoilta ja säätiöiltä. Rauli sai apurahoja Suomen tietokirjailijat ry:ltä, WSOY:n kirjallisuussäätiöltä ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta. Janne on työskennellyt osaksi väitöskirja-apurahalla Wihurin rahastolta. Englanninkielinen versio on vain korjattu ja joiltain osin kansainväliseksi päivitetty käännös alkuperäisestä.)

Kaiken kaikkiaan reissu oli melkoinen menestys, ja kirjalle sekä sen sanomalle on selvästi tilausta. Kiinnostusta on herännyt myös kirjan kääntämisestä mm. espanjaksi, ranskaksi, kiinaksi, japaniksi ja ruotsiksi. Pidämme lukijat ajan tasalla neuvottelujen edistymisestä ;).

Suomenkielistä kirjaamme voit tilata täältä. Paperiversion lisäksi kaupastamme saa päivitettyä sähkökirjaa, johon muutama ensimmäiseen painokseen hiipinyt virhe on korjattu ja lähdeviitteiden määrää lisätty. Englanninkielisestä versiosta kiinnostuneet suunnatkoon Amazonin verkkokauppaan.

Säästäkää puut – halkokaa atomeja!

Säästäkää puut - halkokaa atomeja.

Yksi ongelmallisimmista kohdista ydinvoimaa vastustavissa energiaskenaarioissa on se, että käytännössä kaikissa tapauksissa ydinvoimasta luopuminen ajatellaan tehtäväksi bioenergiaa voimakkaasti lisäämällä. Esimerkiksi WWF:n maailmanlaajuisessa energiaskenaariossa tarvittaisiin vuonna 2050 pelkästään energiakäyttöön noin kolmannes enemmän puuta kuin maailmassa käytetään nykyään kaikkiin tarkoituksiin yhteensä, minkä lisäksi energiakasvien kasvattamiseen tulisi uhrata noin 250 miljoonaa hehtaaria priimaa peltomaata. Vertailun vuoksi: maailman tärkeintä ruokakasvia, vehnää, viljellään nykyisin noin 240 miljoonalla hehtaarilla. WWF ja sen käyttämät konsultit eivät kerro, mistä nämä maa-alat ja metsät löydetään edes nykymaailmassa – saati sitten vuoden 2050 maailmassa, jossa elää kymmenestä yhteentoista miljardia ihmistä, metsätuhot pitäisi saada kääntymään metsittymiseksi, ja etenevä ilmastonmuutos on luultavasti jo heikentänyt viljasatoja ympäri maailman.

Suomessakin erinäiset ydinvoimaa sisältämättömät suunnitelmat suhtautuvat bioenergian mahdollisuuksiin jotakuinkin yhtä toiveikkaasti. Esimerkiksi sinänsä hyvinkin kannatettavan Energiaremontti-hankkeen taustalta löytyvässä niinsanotussa ”professorien energiaraportissa” yksin bioenergiapohjaista sähkön tuotantoa kaavailtiin lisättäväksi kymmenen noin 1,7 kertaa enemmän kuin tuulisähköä.

(Korjaus 6.3. klo 17.34: todellisuudessa energiaraportin taustapapereissa, Lund, P. D. (2007). Energy, 32, 2271–2281. doi:10.1016/j.energy.2007.05.015, esitetään biomassalla tuotettavaksi noin 10 TWh ja tuulivoimalla noin 6 TWh sähköä. Julkaisussa on kuitenkin taulukko, josta on ymmärrettävissä, että jokainen kuudesta esitetystä biomassavaihtoehdosta voisi tuottaa 10 TWh. Pahoittelen virhettä – mutta kirjoituksen pääpointtiin tällä ei ole vaikutusta.) 

On hyvin epäselvää, voidaanko bioenergian käyttöä lisätä enää kestävästi. WWF:n Suomen-osaston tilaaman tuoreen katsauksen perusteella näin ei ole. Käytännössä näyttää siis luultavalta, että jos ydinvoimasta halutaan luopua – nyt tai vuoteen 2050 mennessä – niin paineet metsien hakkaamiseksi kasvavat voimakkaasti. Samalla vaarannetaan luonnon monimuotoisuutta, luultavasti lisätään hiilidioksidipäästöjä (toisin kuin usein kuvitellaan, bioenergia ei ole päästöneutraalia) ja tuotetaan enemmän terveydelle vaarallisia pienhiukkaspäästöjä.

Aivan turhaan.

Jos olet kanssamme samaa mieltä, lataa tästä juliste tai flyer ja jaa sitä eteenpäin. Tai osta kirjamme – 8.3. mennessä tilanneet saavat signeeratun ennakkokappaleen ja me lahjoitamme jokaista tilausta kohden yhden kirjan annettavaksi eteenpäin! Verkkokauppaamme pääset tästä tai sivupalkin kuvaa klikkaamalla. Muutama fakta bioenergiasta.

Miksi Uhkapeli ilmastolla on kirjoitettu?

Huhtikuussa 2014 tehtiin ilmastonsuojelun historiaa. Kanadan suurimman osavaltion Ontarion viimeinen jäljellä oleva hiilivoimala poltti viimeisen hiilieränsä kokonaista vuotta suunniteltua aikaisemmin. Samalla Ontariosta tuli ensimmäinen laaja alue koko Pohjois-Amerikassa, jossa hiilen poltto saatiin kokonaan lopetettua. Jos tämä 13,4 miljoonan asukkaan varakas ja teollistunut osavaltio olisi itsenäinen valtio, se olisi myös ensimmäinen hiilestä kokonaan luopunut teollisuusmaa koko maailmassa. Kaikki tämä tehtiin ilman sähkön hinnan mainittavia korotuksia ja pääosin ilman vuosikausien tukiautomaatteja, eikä teollisuuttakaan tarvinnut ajaa alas tai ulos.

Vielä vuonna 2003 neljännes Ontarion käyttämästä sähköstä tuli kivihiilestä. Nyt, reilu kymmenen vuotta myöhemmin, sen lainsäädäntöelimissä kaavaillaan lakia, joka tekisi hiilen poltosta pysyvästi laitonta. Muutos oli suorastaan häkellyttävän nopea, varsinkin jos sitä vertaa julkisuudessa ilmastotyön esikuviksi nostettujen Tanskan ja Saksan suunnitelmiin. Nämä maat aikovat lopettaa hiilen käytön ehkä joskus vuosien 2030 ja 2050 välillä, jos hiilestä luopuminen ei aiheuta liian suuria ongelmia.

Ilmasto- ja energiapolitiikasta käytävässä keskustelussa Ontarion saavutuksia ei kuitenkaan mainita. Ympäristöjärjestöt eivät käytä sitä esimerkkinä, eivätkä tietääksemme ole edes maininneet tapahtuneesta. Vihreät poliitikot eivät kehota meitä seuraamaan Ontarion viitoittamalla tiellä. Epäilemme, että syy näin hämmästyttävästä onnistumisesta vaikenemiseen on raadollinen: Ontario tuottaa yli puolet sähköstään ydinvoimalla ja on lisännyt ydinsähkön tuotantoa vuodesta 2003 yli 25 prosenttia. Ilmastopalo oli sammutettu aivan väärin.

Ontario ei ole ainoa esimerkki ydinvoiman kyvyistä torjua ilmastonmuutosta. Kaksi kolmasosaa ilmastonmuutosta kiihdyttävistä hiilidioksidipäästöistä syntyy energiantuotannossa, ja tähän mennessä energiantuotantoa on puhdistettu kaikkein tehokkaimmin ydinvoimalla. Keskustelussa tästä tosiasiasta kuitenkin yleensä vaietaan.

Ilmastokriisin torjunta on toistaiseksi epäonnistunut surkeasti, ja onnistuminen edellyttää nyt kaikkien keinojen tehokasta käyttöä. Seuraavilla sivuilla tulemme selvittämään, miten esimerkiksi hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tutkimusten perusteella vain uusiutuviin ja energiansäästöön keskittyvät strategiat ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi vaikuttavat lähinnä vaaralliselta uhkapeliltä. Kirjamme paljastaa myös, miten sekä ydinvoiman kykyä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä että sen haittapuolia on systemaattisesti ja vähintään osin tietoisesti vääristelty. Lopuksi ehdotamme, mitä asialle voi vielä tehdä.

Kumpikin kirjan kirjoittaneista on selvittänyt aihetta itsenäisesti useita vuosia, ja kirja on tiivistetty yhteenveto tutkimustemme tuloksista. Olemme poliittisesti ja taloudellisesti sitoutumattomia, ja tavoitteemme on tuoda keskusteluun sellaisia näkökulmia, joista suuri yleisö ja monet asiantuntijatkin ovat kokemuksemme mukaan vähemmän tietoisia. Uskomme, että toimivaa ilmasto- ja energiapolitiikkaa saadaan aikaan vain, jos eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia voidaan verrata harkiten toisiinsa.

Tekstistämme voi saada kuvan, että suhtaudumme vihamielisesti uusiutuviin energianlähteisiin, energiansäästöön tai ympäristöjärjestöihin. Tämä ei pidä paikkaansa. Pidämme niin uusiutuvia kuin energiansäästöäkin välttämättöminä osaratkaisuina ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja paremman maailman rakentamiseksi. Arvostamme myös ympäristöjärjestöjen työtä monessa muussa asiassa, vaikka uskommekin, että ne ovat erehtyneet sekä ydinvoiman että uusiutuvien realiteettien suhteen.

Uskomme myös, että nykyinen, poikkeuksellisen kritiikitön suhtautuminen uusiutuviin energianlähteisiin tulee jatkuessaan vain haittaamaan niiden lisäämistä. Uusiutuviin ja energiansäästöön liittyy todellisia ongelmia, ja niistä vaikeneminen tai niiden vähättely on omiaan vaikeuttamaan ongelmien ratkaisua ja nakertamaan ihmisten luottamusta. Sama pätee ympäristöjärjestöihin: niiden harjoittama tilastovääristely on omiaan murentamaan järjestöjen uskottavuutta. Ratkaisu ei kuitenkaan ole vääristelystä vaikeneminen, vaan sen lopettaminen.

Meillä ei ole minkäänlaista monopolia totuuteen, ja voimme olla väärässä. Olemme siis valmiita korjaamaan mitä tahansa väitteitä tai johtopäätöksiä, jos kuulemme parempia perusteluja. Ota siis rohkeasti yhteyttä ja kerro, missä asioissa olemme mielestäsi väärässä, tai mitkä johtopäätökset kaipaavat korjausta.

Näyteluku: Tutkimuksia luetaan valikoivasti

Millaisia asioita Uhkapeli ilmastolla-kirja käsittelee, ja miten? Tässä hieman esimakua.

Tutkimuksia luetaan valikoivasti

Kun IPCC:n kansainväliset asiantuntijat julkaisivat toukokuussa 2011 erikoisraporttinsa (SRREN) uusiutuvan energian mahdollisuuksista ilmastonmuutoksen torjunnassa, ympäristöjärjestöt kiirehtivät levittämään maailman tiedotusvälineille ilosanomaa: ilmastopaneeli IPCC kertoo nyt, että pelkkiin uusiutuviin perustuva tulevaisuus on mahdollinen. Esimerkiksi Greenpeacen kansainvälinen energiavastaava, raportin pääkirjoittajiin kuuluva Sven Teske julisti raportin olevan “kiistaton tieteellinen todistus” uusiutuvan energian kyvystä tyydyttää kasvava energian kysyntä paitsi teollisuusmaissa, myös köyhemmissä kehittyvissä maissa. Uutislähteet kautta maailman uutisoivat tiedotteet otsikoiden useimmiten optimistisesti: “IPCC: 80 prosenttia maailman energiasta voitaisiin tuottaa uusiutuvilla”. Näihin uutisiin viitataan edelleen todisteena ydinvoiman tarpeettomuudesta.

Itse raportti ei kertonut mitään tällaista. Satojen asiantuntijoiden käsien kautta kulkeneessa, liki 800-sivuisessa tutkimuksessa käytiin läpi 164 erilaista vuoteen 2050 ulottuvaa energiaskenaariota. Yhteistä skenaarioille oli, että niissä tutkittiin tulevaisuudennäkymiä, joissa energia tuotetaan vain uusiutuvilla. Toinen yhteinen piirre oli se, että uusiutuvien ongelmiin suhtauduttiin kepeästi. Esimerkiksi köyhissä maissa yleinen puun pienpoltto laskettiin uusiutuvaksi ja “kestäväksi” energiamuodoksi, vaikka se aiheuttaa metsätuhoja, eroosiota ja sisäilmaongelmien vuoksi joka vuosi miljoonia ennenaikaisia kuolemia (etupäässä naisten ja lasten).

Näistä helpotuksista huolimatta SRREN-raportin johtopäätökset olivat kylmääviä. Tutkituista 164 skenaariosta jokainen osoitti, että uusiutuvilla ei voida tuottaa vuonna 2050 edes sitä määrää energiaa, mitä maailmassa kulutetaan nykyään. Keskimääräisissä arvioissa uusiutuvat kykenisivät tyydyttämään noin kolmanneksen siitä energiamäärästä, mitä maailmassa uskotaan vuonna 2050 tarvittavan.

Mitä tapahtui? Yksi selitys löytynee IPCC:n raportin harhaanjohtavasta lehdistötiedotteesta, jossa 164 skenaariosta nostettiin esille vain muutama esimerkki. Yksi näistä oli Greenpeacen tilaama selvitys uusiutuvan energian mahdollisuuksista. Greenpeace teki selvityksensä “yhteistyössä” uusiutuvaa energiateollisuutta lobbaavien etujärjestöjen kanssa, ja esimerkiksi tuoreemmissa katsauksissa kaksi raportin kolmesta allekirjoittajasta on kyseisten järjestöjen palveluksessa. Mainittu Sven Teske on avoimesti myöntänyt, että laskelmien tulosten kannalta oleelliset alkuoletukset tulivat suoraan teollisuudelta.

Greenpeacen Energy [R]evolution 2012-raportin kansilehti ja allekirjoitukset. Järjestys on mielenkiin- toinen: EREC on omien nettisivujensa mukaan ”Euroopan uusiutuvan teollisuuden ääni”, ja GWEC edustaa 1500 tuulivoima-alan yritystä kansainvälisissä järjestöissä kuten YK:ssa ja IPCC:ssä.
Greenpeacen Energy [R]evolution 2012-raportin kansilehti ja allekirjoitukset. Järjestys on mielenkiintoinen: EREC on omien nettisivujensa mukaan ”Euroopan uusiutuvan teollisuuden ääni”, ja GWEC edustaa 1500 tuulivoima-alan yritystä kansainvälisissä järjestöissä kuten YK:ssa ja IPCC:ssä.
Kyseinen skenaario oli SRREN-raportin selvästi optimistisin. Jos energian kulutus kasvaisi vuoteen 2050 saakka erittäin maltillisesti, uusiutuvat voisivat skenaarion mukaan riittää tuottamaan noin 77 prosenttia maailman energiantarpeesta. Tarkkaan ottaen otsikot eivät siis valehdelleet. Itse tiedotteissa ei kuitenkaan mainittu sanallakaan, että energian kulutus ei saa mainittavasti kasvaa. Vuonna 2050 elävät 9-11 miljardia ihmistä eivät saisi yhteensä käyttää juuri lainkaan enemmän energiaa kuin ne noin 5,6 miljardia ihmistä, jotka ovat nykyään edes jonkinlaisen energiahuollon piirissä. Tiedotteissa ei mainittu myöskään, että ylivoimainen valtaosa, liki 99 prosenttia, SRREN-raportin tarkastelemista skenaarioista oli huomattavasti pessimistisempiä. Sitäkään ei mainittu, että edes kyseisellä optimiskenaariolla ei kyetä vähentämään hiilidioksidipäästöjä riittävästi ja riittävän nopeasti.

IPCC:n ennusteet maailman energiankulutuksesta, jos ilmastonmuutos yritetään pysäyttää, ja uusiutuvien potentiaalista. Lähde: IPCC AR5 Chapter 7 Draft (2014) & IPCC SRREN (2011)
IPCC:n ennusteet maailman energiankulutuksesta, jos ilmastonmuutos yritetään pysäyttää, ja uusiutuvien potentiaalista.
Lähde: IPCC AR5 Chapter 7 Draft (2014) & IPCC SRREN (2011)

Yksipuolisesta uutisoinnista ei kannata syyttää toimittajia. Kiireiset toimittajat eivät ehdi perehtymään kriittisesti jokaiseen vastaantulevaan lehdistötiedotteeseen, varsinkin jos sen sisältö sopii aiemmin omaksuttuun narratiiviin. Syypäät löytyvät niistä, jotka jättivät lehdistötiedotteessa ja kommenteissaan kertomatta raportin olennaisen sisällön. Jos muita IPCC:n katsauksia käsiteltäisiin samalla tavoin ja vain optimistisimpia tuloksia painottaen, luulisimme luultavasti ilmastonmuutoksen olevan mitätön ongelma.

Todellisuudessa tiedämme, kiitos monipuolisemman uutisoinnin, että ilmastonmuutos on vakava ongelma. Vaarassa on sekä luonnon monimuotoisuus että sivilisaatiomme ja yhteiskuntajärjestelmämme tulevaisuus. Välttääksemme pahimmat riskit meidän täytyy lopettaa fossiilisten polttoaineiden käyttö tämän vuosisadan aikana. Suurin osa urakasta pitäisi tehdä vuoteen 2050 mennessä, ja päästöjen pitäisi vielä sen jälkeenkin laskea selvästi. Tavoitteeseen on enää 35 vuotta. Energiajärjestelmän suuret muutokset ovat historiallisesti vieneet vähintään puoli vuosisataa.